Mastiffi on ikivanha rotu, jonka alkuperä juontaa juurensa Julius Caesarin aikaan. Et tule yllättymään kuullessani, että niitä on käytetty sotien aikana hyökkäys- ja taistelukoirina vaikuttavan kokonsa vuoksi. Roomalaiset käyttivät niitä myös Colosseumissa, missä näiden voimakkaiden koirien oli taisteltava karhuja ja leijonia vastaan. Roomalaiset joukot toivat sitten mastiffin Englantiin, missä sitä esiteltiin pitkään sirkuspedona, kuin hurja ja verenhimoinen koira. Onneksi nuo julmat ajat ovat jo menneet. Nykyään mastiffi on vain upea lemmikki.
Mastiffit ennen yhteistä aikakautta
Mastiffi olisi Keski-Aasiassa useita tuhansia vuosia sitten ilmestyneiden molossien jälkeläinen. Ne levisivät kaikkialle Euraasiaan niin paljon, että voimme löytää viittauksia näihin koiriin muinaisesta Kreikasta sekä muinaisesta Babylonista. Kukaan ei tarkalleen tiedä, kuinka he saapuivat Brittein saarille, mutta yksi teoria on, että he matkustivat foinikialaisten kauppiaiden kanssa noin 1500 eaa.
Varmaa on, että molosserit asuivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo Rooman hyökkäyksen aikana. Itse asiassa Julius Caesar itse (100 eKr.–44 eKr.) teki niin vaikutuksen näistä uskomattomista koirista (jotka ylittivät kooltaan ja painoltaan Rooman armeijan molosserit), että hän toi monia takaisin Roomaan taistelemaan areenalla leijonia ja gladiaattoreita vastaan.
Mastiffit keskiajalla
Brittien sanotaan osallistuneen merkittävästi mastiffikoirien valintaan. He myös suosivat käyttöä vahtikoirina, vaikka he palvelivat pitkään taistelukoirina englantilaisten herrasmiesten viihteenä.
Siksi mastiffeja käytettiin vuosisatojen ajan suojelemaan maatiloja ja kyliä sekä myös taistelukoirina. Ne seurasivat armeijoita, mutta niitä käytettiin myös viihteeseen. Lionit ovat suhteellisen harvinaisia Isossa-Britanniassa, joten heidän oli taisteltava karhuja vastaan. Jälkimmäinen kuitenkin katosi maasta keskiajan alussa, ja silloin järjestettiin koirataisteluja, kunnes tämä vastenmielinen laji kiellettiin vuonna 1835.
Keskiaj alta 1800-luvulle
Sana mastiffi ilmestyi 1300-luvulla Englannissa ja on peräisin vanhasta ranskalaisesta sanasta "mastin", josta nykyään on tullut "mâtin". Nimen alkuperä tulee latinan sanasta "mansuetus", joka tarkoittaa "kesyttää".
Rodun nykyaikainen historia alkaa pian sen jälkeen, tarkemmin vuonna 1415, Agincourtin taistelun aikana Pohjois-Ranskassa. Taisteluissa loukkaantunutta Sir Peers Leghiä suojeli taistelukentällä tuntikausia hänen rakas mastiffinsa odottamassa apua. Tämän mahtavan saavutuksen jälkeen hänen koiransa lähetettiin yhteen ensimmäisistä kenneleistä, Lyme Hall -kenneliin, jossa rotu sellaisena kuin sen nykyään tunnemme, kehitettiin.
Aseistuksen kehitys, sitten asteittainen koirataistelujen kielto, vähensi kuitenkin voimakkaasti mastiffien suosiota 1700- ja 1800-luvuilla. Mastiffi oli kuitenkin edelleen mahtava vahtikoira ja selvisi tästä tyytymättömyydestä. Tänä aikana aggressiiviset piirteet, joita näissä taistelukoirissa tähän asti haluttiin, poistettiin vähitellen, jotta vain ystävällisimmät yksilöt säilyisivät.
Mastiffien lähes sukupuuttoon kahden maailmansodan aikana
1900-luvun ensimmäinen puolisko oli melkein kohtalokas mahtavalle mastiffille. Ensinnäkin, vaikka hyvin nuori American Kennel Club (AKC) tunnusti sen vuonna 1885, se ei onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa Yhdysvalloissa. Näin ollen rotua pidettiin olemattomana Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella ensimmäisen maailmansodan lopussa.
Sen pelastus tuli Kanadasta vuonna 1918, kun Beowulf-niminen pentu syntyi. Tämä oli Iso-Britanniasta tuodun mastiffiparin jälkeläinen. Siten sen jälkeläiset ja muutamien muiden 1920- ja 1930-luvuilla tuotujen yksilöiden jälkeläiset pelastivat rodun sukupuuttoon muutaman vuoden kuluttua.
Toisella maailmansodalla oli kuitenkin (jälleen kerran!) dramaattiset seuraukset Yhdistyneen kuningaskunnan mastiffipopulaatiolle. Pommitukset, sotapyrkimykset, rajoitukset ja nälänhädät johtivat rodun käytännölliseen sukupuuttoon. Vain yksi nainen, Nydia de Frithend, selvisi. Vihollisuuksien päätyttyä rodun harrastajat toivat 14 näytettä Yhdysvalloista ja käynnistivät uudelleen onnistuneen jalostusohjelman.
Mastiffin nousu
Vuonna 1964 Fédération Cynologique Internationale (FCI) tunnusti virallisesti mastiffin, mikä vahvisti rodun elpymisen. Itse asiassa sen ovat nyt hyväksyneet kaikki suuret kansalliset koirajärjestöt, mukaan lukien American United Kennel Club (UKC), Canadian Kennel Club (CKC) ja tietysti British Kennel Club (KC).
Tänä päivänä mastiffi on yksi yleisimmistä jättiläiskoiraroduista maailmassa. Vuonna 2021 tämä jättiläiskoira sijoittui 35. sijalle (lähes 200:sta) AKC:n rotuluokituksessa suosion perusteella perustuen vuotuisiin ruumiinrekisteröintiin. Tämä tarkoittaa noin kymmenen paikan nousua 2000-luvun alkuun verrattuna.
Bottom Line
Toivomme, että tämä artikkeli on auttanut sinua oppimaan lisää tämän upean pedon kiehtovasta historiasta. Mutta huolimatta raivokkaasta taistelijaperustasta, mastiffilla on ehdottomasti paikka kodissamme rakastavana, uskollisena ja suojelevana nelijalkaisena ystävänä!
