Vaikka Etelä-Carolinassa on monenlaisia ankkoja, yleisin on sukellusankka. Etelä-Carolinassa nähdään 16 erilaista sukellusankkaa. Näitä ankkoja tavataan useimmiten syvissä, suurissa järvissä, joissa, rannikon lahdissa ja jopa kauniin osav altiomme sisäänajoissa.
Lajeilla kokonaisuudessaan on lyhyet häntät, melajalat ja värilliset siivet. Heidän ruokavalionsa on pääasiassa vesikasveja, äyriäisiä, kaloja ja nilviäisiä.
Tässä luettelossa kerromme sinulle hieman tavallisista sukellusankoista ja siitä, missä voit nähdä ne.
16 yleisintä ankkarotua Etelä-Carolinassa
1. Black Scoter (Melanitta Americana)
Musta Scoter kasvaa noin 19½ tuumaksi ja painaa keskimäärin noin 2½ kiloa. Tämä ankka tavataan enimmäkseen Etelä-Carolinan rannikkolentoreiteillä ja rannikon edustalla talvikaudella.
Scoterit selviävät enimmäkseen kaloista, nilviäisistä ja pienestä kasvillisuudesta. Heidän suosima kasvupaikkansa ovat matalat järvet, ja talvikaudella ne ovat yleensä lähellä rantoja.
2. Bufflehead (Bucephala Albeola)
Bufflehead on hyvin pieni ja siinä on mustavalkoinen, rohkea värikuvio. Ne ovat keskimäärin 14½ tuumaa pitkiä ja painavat noin kiloa. Niitä löytyy kaikilta lentoteiltä ja Etelä-Carolinassa talvikaudella.
He elävät makean veden lammikoissa ja pienissä järvissä. Lisäksi niitä löytyy talvella muun muassa suolaisen veden poukamista ja satamista. Heidän ruokavalinnansa sisältävät pääasiassa vedessä eläviä selkärangattomia ja muutamia siemeniä silloin tällöin.
3. Canvas Back (Aythya Valisinera)
Näissä ankoissa on suuri runko ja viisto profiili, minkä ansiosta ne on helppo erottaa muista Etelä-Carolinan ankkarotuista. Siinä on valkoinen runko, ruosteinen pää ja musta rintakehä. Niiden keskipituus on noin 22 tuumaa ja paino on keskimäärin kolme kiloa.
He asuvat kaikilla lentoväylillä, mutta ovat yleensä Etelä-Carolinassa talvikaudella. Heidän suosima elinympäristönsä on makea vesi kesäkaudella. Talvella niitä voi tavata enimmäkseen matalissa lahdissa, satamissa ja syvissä makean veden järvissä.
Heidän ruokavalikoimaansa kuuluu kasveja ja eläimiä pesimäkauden aikana. Talvella ne kuitenkin tarttuvat kasveihin tai satunnaiseen simpukkaan, kun elintarvikeosastolla poiminnot ovat vähäisiä.
4. Haahka (Somateria Mollissima)
Haahka sisältää rohkean mustavalkoisen värityksen ja kiilanmuotoiset päät, jotka ovat erottuvia. Lisäksi heillä on pitkät nokit ja paksu kaula. Niiden keskipituus on 23½ tuumaa ja ne painavat noin viisi kiloa.
He asuvat yleensä Alaskan rannikolla ja Uudessa Englannissa. Ne ovat hyvin harvinaisia Etelä-Carolinassa, mutta niitä on havaittu aiemmin. Heidän suosima elinympäristönsä ovat rannikkosaaret ja matalat lahdet, kun ne ovat pesimäkaudella. Talvella niitä voi kuitenkin löytää ulkoisilta rannikkoalueilta.
Heidän ruokavalinnansa ovat ensisijaisesti nilviäisiä ja muita pohjaeläimen selkärangattomia.
5. Tavallinen kokko (Mergus Merganser)
Metsikko on yksi Etelä-Carolinan suurimmista ankkakannoista. Se on valkoinen, vihreä pää ja erittäin terävä punainen nokka. Se kasvaa pituussuunnassa noin 25½ tuumaa ja painaa noin 2½ kiloa.
Ne havaitaan useimmiten kaikilla lentoreiteillä. Mutta he vierailevat harvoin Etelä-Carolinassa talvikaudella. Heidän suosima kasvupaikkansa pesimäkaudella ovat järvet ja joet, joita reunustavat kypsät metsät. Talvella he viihtyvät mieluummin makean veden järvissä.
Heidän ruokavalinnansa kallistuvat pieniin kaloihin, mutta he syövät myös sammakoita, kasveja ja pieniä nisäkkäitä.
6. Kultasilmä (Bucephala Clangula)
Kultasilmä on keskikokoinen ankka. Sen tunnistaa helposti sen mustasta päästä ja mustasta, ja myös poskessaan olevasta valkoisesta lairasta. Ne kasvavat noin 19 tuumaa pitkiksi ja painavat keskimäärin 2¼ kiloa.
Tämä rotu löytyy kaikilta neljältä lentoväylältä, mutta niillä on tapana vierailla Etelä-Carolinassa talvikaudella. Heidän suosima elinympäristönsä on lentää etelään myöhään kauden aikana ja viettää talvet rannikkovesissä ja järvissä.
Heidän ruokavalinnansa sisältävät kalaa, kutua, kasvillisuutta, mutta he suosivat vedessä eläviä selkärangattomia.
7. Scaup (Aythya Marila)
Suuri Scaup on suurempi kuin pieni Scaup ja siinä on kevyt nauha lähellä hänen takasiipiään. Ne kasvavat noin 18,5 tuuman pituisiksi ja painavat noin kaksi kiloa.
Tätä rotua tavataan useimmiten rannikon lentoreiteillä, mutta sitä löytyy myös kaikista lentoreiteistä. Niitä löytyy Etelä-Carolinan rannikolta, mutta vain talvella. Heidän suosima elinympäristönsä ovat järvet, lahdet ja lahdet. Talvella ne asettuvat kuitenkin yksinomaan merellisiin elinympäristöihin.
Ruoallisesti he syövät varsin monipuolista ruokavaliota kulloisenkin vuodenajan ja tarjolla olevan vaihtoehdon mukaan.
8. Harlekiiniankka (Histrionicus Histrionicus)
Harlequin Duck on kiiltävä, liuskekivensininen ankka, jossa on valkoisia raitoja ja pilkkuja. Ne saavuttavat keskimäärin 17 tuuman pituuden ja painavat noin ½ kiloa.
Tämä rotu löytyy New Jerseyn ja San Franciscon pohjoisosasta. Ne ovat kuitenkin harvinaisia Etelä-Carolinassa, ja heidän ruokailutottumuksistaan tiedetään vain vähän.
9. Huppari (Lophodytes Cucullatus)
Hooded Merganserissa on rohkea mustavalkokuvio ja liioiteltu harjanne. Niiden pituus on keskimäärin 18 tuumaa ja paino noin 1½ kiloa.
Löytyy kaikista lentoreiteistä, ja niitä löytyy enimmäkseen Etelä-Carolinasta talvella, vaikka jotkut haluavat pysyä täällä ympäri vuoden. He pitävät metsäisistä kosteikoista, mutta talvikuukausina ne kerääntyvät sen sijaan matalaan makeaan veteen.
Näiden ankkojen keskimääräinen ruokavalio vaihtelee kaloista vesihyönteisiin.
10. Pitkähäntäankka (Clanguta Hyemalis)
Pitkäpyrstö on merisorkka, jolla on kapea ulkonäkö ja kirkas höyhenpeite. Niillä on myös erittäin pitkät hännän höyhenet, joten ne pitäisi olla helposti havaittavissa. Ne ovat keskimäärin 20½ tuumaa pitkiä ja painavat noin kaksi kiloa.
Tätä rotua tavataan kaikilla lentoreiteillä, mutta useimmiten sitä nähdään rannikolla. Vaikka ne on havaittu, tämä rotu on erittäin harvinaista nähdä Etelä-Carolinassa talvikaudella. Niitä tavataan useimmiten suurissa makean veden järvissä talvella ja usein subarktisilla kosteikoilla kesällä.
Heidän pääruokansa on eläinlajiketta, mutta kaikki riippuu siitä, missä he ovat ja mitä he löytävät.
11. Punarintasokko (Mergus Serrator)
Punarintainen on iso ankka, jolla on vihreä pää ja punertava nokka, joka on pitkä ja ohut. Ne ovat keskimäärin 23 tuumaa pitkiä ja painavat noin 2½ kiloa.
Ne löytyvät useimmiten Pohjois-Atlantin lentotieltä, mutta voivat parvella kaikkiin neljään. He viettävät yleensä talven Etelä-Carolinan rannikolla. Tämä rotu kesää murto-, makean tai suolaisen veden kosteikoissa, mutta viettää talven syrjäisissä lahdissa.
Punarinnin pääasiallinen ravinnonlähde on pienet kalat. He syövät kuitenkin joskus hyönteisiä, matoja ja jopa sammakkoeläimiä.
12. Punapää (Aythya Americana)
Punapää ankka on nimetty osuvasti sen pyöreän punaisen päänsä vuoksi. Siinä on myös sininen seteli, joka on merkitty mustaksi. Tämä noin 20 tuuman pituiseksi kasvava rotu painaa keskimäärin noin 2½ kiloa.
Punapäitä löytyy rannikolta toiselle, ja suurin osa niistä löytyy rannikon lentoreitiltä. He lähtevät Etelä-Carolinaan talvikaudeksi. Heidän suosima elinympäristönsä ovat kosteikot kesäkuukausina ja matalat rannikkoekosysteemit pitkien ja kovien talvien aikana.
He syövät pesimäkauden aikana vesikasvien vihanneksia ja mukuloita, mutta syövät myös siemeniä. Talvella niiden tiedetään syövän suolaisen veden nilviäisiä ja kasveja.
13. Sormuskaula-ankka (Aythya Collaris)
Ring-necked Duck on hyvin samanlainen kuin aiemmin täällä listatut Scaup Ducks. Heillä on kuitenkin tummat siivet, jotka eroavat Scaup Ducksista. Ne kasvavat keskimäärin noin 17 tuuman pituisiksi ja painavat noin 2½ kiloa.
Tämä rotu löytyy kaikista neljästä lentoreitistä, mutta se tavataan yleisimmin Mississippin ja Centralin lentoreiteillä. He ovat kuitenkin iloisia voivansa parvella Etelä-Carolinaan talvikaudella. He pitävät kosteikoista kesäkaudella, ja talvella he yleensä kerääntyvät soille, suolle ja muille makean veden alueille.
He nauttivat mieluummin mukuloista, vedessä elävistä selkärangattomista ja kasvien siemenistä. Tosin pesimäkauden aikana ne lisäävät mieluummin eläinravinnon saantiaan.
14. Ruddy Duck (Oxyura Jamaicensis)
Ruddy Duckissa on paksu kaula ja kompakti runko. Siinä on myös valkoinen poski, kirkkaan sininen nokka ja häntä, jonka tiedetään toisinaan seisovan pystyssä. Tämä rotu saavuttaa keskipituuden 15½ tuumaa ja painaa noin 1⅓ kiloa.
Kaikista lentoreiteistä niitä löytyy, useimmiten Atlantilla ja Tyynellämerellä. Heillä on kuitenkin tapana tehdä Etelä-Carolinasta kotinsa talven aikana. Ne suosivat lisääntyessään suuria suojärjestelmiä ja loppuvuoden tuoreita murtolahdeja, vaikka ne pysyvät myös suoissa.
Tämä rotu syö pääasiassa vedessä eläviä hyönteisiä ja vastaavia, vaikka ne syövätkin silloin tällöin kasvillisuutta ja siemeniä.
15. Surf Scoter (Melanitta Perspicillata)
Surf Scoter kasvaa keskimäärin 19½ tuuman pituiseksi ja painaa noin kaksi kiloa. Tämä rotu löytyy kaikista lentoreiteistä, mutta ne viihtyvät yleensä rannikoilla ja talvehtivat myös Etelä-Carolinassa.
Heidän elinympäristönsä ovat pesimäkauden aikana matalia järviä ja matalia merivesiä odottamaan vuoden talvea.
Ruoka Surf Scoterille sisältää pääasiassa nilviäisiä talvikaudella ja vedessä eläviä selkärangattomia kesäkuukausina. He syövät myös silakan munia, kun he löytävät ne.
16. White Winged Scoter (Melanitta Deglandi)
The White Winged Scoter on viimeinen ankkatyyppimme Etelä-Carolinassa. Tämä rotu on yksi raskaimmista ja suurimmista ankkarotuista. Niiden keskipituus on 21½ tuumaa ja paino noin 3½ kiloa.
Tätä rotua tavataan useimmiten rannikolla, mutta se löytyy kaikilta neljältä lentoreitiltä. Sitä löytyy myös Etelä-Carolinan rannikolta talvikaudella. Kesällä he haluavat asua makean veden lammikoissa ja talvella lahdet ja avoimet rannikot, joissa on matalaa vettä.
White Winged Scoter syö kalaa ja vesikasveja silloin tällöin, mutta syö mieluummin hyönteisiä ja merinilviäisiä.
Viimeiset ajatukset
Tämä päättää oppaamme ja luettelomme Etelä-Carolinasta löytyvistä ankkatyypeistä. Vaikka valittavana on muutamia ankkoja, löydät useimmiten tavallisia sukellusankoja. Jotkut näistä ankoista nähdään täällä vain harvoin, mutta jotkut vierailevat kauniissa osav altiossamme joka talvi ja hengailevat rannikollamme, kunnes kesäaurinko kurkistaa jälleen päänsä ulos lämmittämään maata.
Joten nyt, jos kävelet rannikkoa pitkin kauniina talvipäivänä, voit samalla osoittaa nämä ankat ystävillesi ja perheellesi ja tietää, mistä puhut.
